Kuudestoista luku: Rubiininpunainen Miami

Kuudestoista luku: Rubiininpunainen Miami


Susan hössötti ympärilläni pakatessani matkalaukkua Nathanielin ja minun yhteistä viikonloppuamme varten. Hän vaati minua ottamaan mukaan ylimääräisen mekon ja iltapukuni, vaikka yritin selittää, etten tarvinnut moisia mukaan. Tottumuksesta sujahdin farkkuihin ja Kings Of Leonin t-paitaani, mutta Susan keskeytti pukemiseni vaatien minua vaihtamaan farkut lyhyeen farkkuminihameeseen. Puistelin päätäni ja vaihdoin kiltisti housut hameeseen. Nathaniel oli lähtenyt hoitamaan asioita Jonaksen kanssa ja Dianne kävi alakerrassa läpi Alexin kanssa matematiikan tehtäviä. Nuo kaksi nuorta olivat tosiaan pari ja Alexin palvova katse tuota kaunista vampyyrineitoa kohtaan oli koskettavaa katsottavaa. Alex oli komea ja varmasti koulunsa suosituin poika, mutta hän ei tuntunut olevan kiinnostunut muista tytöistä. Dianne suhtautui nuoreen poikaystäväänsä suojelevasti ja rakastavasti, vaikka saatoin nähdä hänen silmiensä loistavan Alexin tullessa koulusta kotiin. Jonas oli yllyttänyt Alexin kanssaan punttitreeniin, joten he viettivät neljästi viikossa aikaansa kellarissa pumpaten lihaksiaan. Nathaniel piti juoksemisesta ja lähtikin mielellään kanssani lenkille, suurimman osan ajasta hän kuitenkin teki vatsalihaksensa ja punnerruksensa makuuhuoneessamme minun ilokseni.

”Ääh, nämä bikinit ovat kammottavat… Tarvitsen uudet!” Parkaisin katsoessani tylsiä teinimäisiä valkoisia bikineitäni.
”Heeei, et mene tanssimaan tänään ja olet tehnyt esseesi jo?” Susan kysyi toiveikas ilme kasvoillaan.
”Olen… ja kävin tanssitreeneissä eilen… Tänään ajattelimme viettää koti-iltaa. Lento lähtee huomenna 11 maissa aamupäivällä.” Vastasin kysyvä ilme kasvoillani.
”Otetaan Dianne mukaan ja lähdetään shoppailemaan! Sanoit tarvitsevasi uuden laukun ja aurinkolasit ja ne bikinit.” Susan selitti kasvot loistaen.
”Dianne!” Huusin ullakolta portaikkoon. Samassa kuulin portaista narahduksen ja samassa Dianne seisoikin oviaukossa kysyvä ilme kasvoillaan. Susan katsoi häntä epäuskoinen ilme kasvoillaan; hänen oli vaikea tottua yliluonnollisten kumppaniemme sulaviin liikkeisiin.
”Niin? Onko jokin hätänä?” Hän kysyi.
”On… katso näitä!” Vastasin irvistäen ja nostin vanuneet bikinini Diannen nähtäväksi.
”Hmm… nuo ovat… käytetyt?” Hän vastasi empien ja virnisti.
”Aivan! Tarvitsen uudet, tänään!” Huudahdin ja viskasin bikinini nurkkaan.
”Shoppailua?” Dianne kysyi ilme kirkastuen.
”Jep!” Susan kiljaisi hymyillen leveästi.
”Ooh! Heti! Sanon Alexille, mennään!” Dianne kiljaisi ja loikki ulos huoneesta. Vilahdimme virnistäen Diannen perässä ja rynnistimme eteishalliin tunkemaan kenkiä jalkaamme. Ovesta rynniessäni törmäsin suoraan sisään astuvan Jonaksen leveään rintaan.

”Ai hei Bryce! Kiva että olet noin innoissasi nähdessäsi minut!” Hän sanoi virnistäen ja tarttui minua käsivarresta estääkseen kaatumiseni.
”Oh, hei Jonas!” Henkäisin virnistäen. Katseeni osui Jonaksen takana seisovaan Nathanieliin joka katsoi minuun hymyillen.
”Hei rakas. Minne kiire?” Hän kysyi hymyillen henkeäsalpaavaa hymyään.
”Ostoksille tyttöjen kanssa.” Vastasin päästäen Jonaksen ohitseni.
”Hmmm, selvä, älä viivy kauaa.” Nathaniel mumisi korvaani kopatessaan minut syleilyynsä. Värähdin mielihyvästä tuntiessani hänen hengityksensä kaulallani.
”En… ellei Diannen shoppailuinto karkaa käsistä.” Vastasin nauraen. Suutelin hänen huuliaan kevyesti ja kirmasin ulos ovesta Diannen ja Susanin odottaessa kärsimättöminä pihalla.

Otimme Diannen hopeanhohtoisen BMW:n allemme ja kaasutimme kohti ostoskeskusta. Päädyimme samaan design-putiikkiin, josta olin ostanut alusvaatteeni ja samettimekkoni Nathanielin jouluyllätystä varten. Hymyilin itsekseni muistaessani joulumme vanhempieni talossa. Susan rynnisti oitis takaseinällä roikkuvien bikinien kimppuun ja hihkui innosta löytäessään toinen toistaan hintavampia uimapukuja ja bikineitä minulle sovitettavaksi. Tyrmäsin oitis pinkit Guccin bikinit, joita Dianne hipelöi haltioissaan.

”Bryceeee, sinun täytyy sovittaa näitä! Ole kiltti?” Hän sanoi vetoavasti katsoen minuun anovalla ilmeellä.
”Ei. Ei pinkkiä.” Sanoin tiukasti ja hän huokasi pettyneenä.
”Nämä!” Susan huudahti ojentaen minulle maastonvihreät bikinit.
”Hmm… näitä voisin sovittaa.” Vastasin hyväksyvästi silmäillen punaisella kanttauksella varustettuja vihreitä bikineitä. Pidin alaosan hipsters -mallista, sillä muiden luomusten naruviritelmät eivät oikein miellyttäneet silmääni.
”Ja nämä!” Dianne sanoi ojentaen punaiset Dolce & Gabbanan bikinit käsiini.
”Hyvä on. Menen nyt sovittamaan.” Sanoin ja suunnistin kohti sovituskoppia. Sovitin ensin punaisia bikineitä, mutta totesin värin näyttävän kummalliselta päälläni, joten hylkäsin ne samantien. Vihreät bikinit sen sijaan tuntuivat mukavilta päällä ja istuivat hyvin. Katsoin hintalappua ja huokasin; ne olivat hintavat, aivan liian hintavat. Riisuin bikinit päältäni ja puin nopeasti vaatteet ylleni ja suunnistin ulos sovituskopista kohti Susanin ja Diannen kysyviä ilmeitä. Hymyilin heille ja ojensin punaiset bikinit takaisin Susanin odottaviin käsiin.

”Nämä Pradat.” Sanoin päättäväisesti Diannen napatessa bikinit käsistäni.
”Selvä, mennään!” Hän sanoi iloisesti ja suunnisti tympeän näköisen kassaneidin luokse. Hän kaivoi nopeasti esiin kultaisen luottokorttinsa ja maksoi bikinini.

En ehtinyt hämmästykseltäni sanomaan yhtään mitään ja otin typertyneenä vastaan Diannen ojentaman muovikassin. Ilmeisimmin myös Diannella oli jonkin verran rahaa, sillä hän osti itselleen muutaman kauniin topin ja mekon, jonka hintalappu sai minut haukkomaan henkeäni. Löysin itselleni myös sopivan hintaiset aurinkolasit ja mustan nahkaisen, hieman rock-henkisen laukun, jonka Dianne vaati saada maksaa. Saatuamme ostoksemme tehtyä vilahdimme nopeasti parkkihalliin ja pakkauduimme autoon. Purkaessani kassejani Nathaniel kurkki olkani yli ja nosti kysyvästi kulmaansa nähdessään bikinini. Hymyilin hänelle ja nappasin vanhat valkoiset bikinini lattialta ja heitin ne hänen käsiinsä.

”Hmmm…” Hän sanoi virnistäen ilkikurisesti.
”Äh, miehet! Nuo ovat kamalat!” Vastasin puistellen päätäni.
”Hmmm… ei suinkaan…” Hän kähisi ja laskosti vanhat bikinini huolellisesti matkalaukkuuni.
”Mitä sinä teet?” Kysyin hieman närkästyneenä.
”Lyön vetoa, että nämä näyttävät päälläsi edelleen paremmilta kuin nuo.” Hän vastasi nostaen valkoisen narubikinin alaosan nähtäväkseni.
”Ne ovat kuluneet ja VALKOISET.” Vastasin tuhahtaen voimatta kuitenkaan peitellä esiin pyrkivää hymyäni. Olin joskus nuorempana haksahtanut valkoisiin bikineihin ja ostanut nuo pikkiriikkiset bikinit alennusmyynnistä. Ne eivät tosiasiassa olleet sen kummallisemmat kuin nykyiset lukuun ottamatta sitä faktaa, että niistä näkyi läpi ja ne olivat teinimäiset nauruineen ja kultaisine killuttimineen. Nathaniel ei antanut periksi, vaan sulloi valkoiset bikinini pakkaamieni vaatteiden alle paukauttaen laukun kiinni.

Jonas heitti meidät seuraavana päivänä Raleighin lentokentälle Susanin huokaillessa ikäväänsä. Tosiasiassa hän oli hieman kateellinen minun ja Nathanielin pienestä lomareissusta enkä voinut moittia häntä siitä, sillä harvemmin sitä pääsisi Miamiin luksushotelliin rakastamansa jumalaisen miehen kanssa. Lupasin ottaa paljon valokuvia ja kirjoittaa blogiini päivitystä matkastamme. En tosin tiennyt kuinka paljon ehtisin viettämään aikaani koneella, sillä kylpyläosasto vaikutti liian houkuttelevalta. Vaihdoimme konetta Charlottessa ja kokonaisuudessaan 3 tunnin ja 15 minuutin lentomatkan jälkeen saavuimme vihdoinkin Miamiin. Lentokentällä meitä odotti shampanjanvärinen limusiini smokkiin pukeutuneine kuskeineen, katsoin ihmeissäni kun tuo smokkimies nosti laukkumme autoon ja avasi minulle oven. Pujahdin limusiiniin Nathanielin istuessa viereeni.

”Mitäs pidät?” Hän kysyi hiljaa kuiskaten korvaani.
”Olen... sanaton, tämä on... kuin satua!” Kakistelin hänen viileän henkäyksensä pyyhkäistessä korvaani.
”Ei satusi vielä tähän lopu.” Hän kuiskutti pehmeällä äänellä korvaani ja veti minut kainaloonsa.

Huokasin tyytyväisenä ja hymyilin hänelle. Koko ajatus luksushotellista Miamissa satujen prinssini kanssa tuntui unelmalta, jota en voinut uskoa todeksi. Suuni loksahti auki limusiinin kaartaessa Pal Harbor -hotellin pihaan. Hotelli oli korkea rakennus ja sen pihaa koristivat palmut ja uima-altaat ja parkkipaikalle oli pysäköity toinen toistaan hienompia autoja. Hotelli tosiaan oli luksus.

”Tervetuloa herra Astor, neiti Shelley.” Virkailija toivotti meidät tervetulleeksi ojentaessaan meille sviittimme avaimen. ”Jeffrey vie teidät sviittiinne. Shampanja on kylmässä ja tilaamanne erikoisruoka myös herra Astor.” Virkailija ilmoitti viittoen Jeffreyksi kutsutun pikkolon luoksemme.

Seurasimme pikkoloa hissiin ja edelleen seitsemänteentoista kerrokseen. Henkäisin ihmetyksestä pikkolon avatessa sviittimme oven; se oli valtava läpitalon huoneisto, joka sisälsi oleskeluhuoneen kaksi kylpyhuonetta, baaritiskin, keittiön ja suuren makuuhuoneen koko seinän kokoisella ikkunalla, josta oli näkymä suoraan merelle. Makuuhuonetta hallitsi valtava pronssinhohtoinen sänky, joka oli peitetty maitokahvin värisellä satiinisella päiväpeitteellä ja luonnonvalkoisilla tyynyillä. Sängyn päädyn yläpuolella oli valtava barokkityylisin kehyksin koristeltu peili. Sängystä saattoi katsella suoraan merelle ja lasiovista pääsi suurelle parvekkeelle, jonne oli aseteltu kaunis sohvaryhmä aurinkovarjoineen. Parvekkeellamme oli myös poreamme ja toinen amme oli sijoitettu valtavaan tummanharmain lasikaakelein päällystettyyn kylpyhuoneeseen. Amme oli niin iso, että sinne mahtuisi Jonaksen kokoinen mies toisen lähes yhtä ison henkilön kanssa vaivatta. Nathaniel johdatti minut parvekkeelle, jonka pöydällä odotti shampanja jäissä. Hän kaatoi lasiini kuohuvaa ja nappasi kylmälaukun lähemmäs itseään. Huomasin vasta sitten tuon pöydän jalan juuressa nököttävän laukun ja kohotin kysyvästi kulmiani.

”Minun pitäisi...” Hän sanoi epäröiden. Nielaisin muistaessani hänen ilmeensä ja olemuksensa kellarissa, kun ryntäsin sinne kesken kaiken.
”Tiedän... Oletko varma, että hallitset itsesi?” Kysyin kuiskaten.
”Hallitsen... Olen 99% varma asiasta... Muistanet, että maistoin vertasi.” Hän vastasi hymyillen merkitsevästi muistuttaessaan iltapäivästämme asuntolassa. Hymyilin nielaisten ja painoin katseeni lasiini.
”Olisiko groteskia, jos kaataisit veren shampanjalasiin?” Kysyin äkkiä päähänpistosta. Hän katsoi minua hetken, mutta nyökkäsi sitten ja avasi kylmälaukun.

Katsoin silmät suurina kuinka hän otti plasmapussin ja repäisi sen auki valuttaen tummanpunaista nestettä kapeaan shampanjalasiin. Varovasti hän nosti katseensa minuun ja antoi minun nähdä hänen mustina kiiluvat pedon silmänsä ja verestävinä paljastuneet valkuaiset. Saatoin kuulla kiihtyneenä rahisevan hengityksen, joka kulki hänen raottuneiden huuliensa välistä terävien hampaiden paljastuessa huulien välistä. Hän näytti villiltä pelottavalta demonilta, mutta kuitenkin tutulla tavalla jumalaiselta; hän oli kuin maan päälle laskeutunut tuomion enkeli. Nielaisin ja ojensin epäröiden käteni kohti pöydällä olevaa shampanjalasiani. Kohotin sen huulilleni katse kiinnittyneenä Nathanielin hypnoottisiin mustiin kiiluviin silmiin, nielaisin kerran ja tunsin kuinka pelko hiipi hiljaa rintaani pitkin ylös. Päätin silti värisevin käsin suorittaa maljamme juomisen kunnialla loppuun. Sanaakaan sanomatta Nathaniel ojensi myös kätensä ja kohotti punaisena hehkuvan verimaljansa huulilleen. Hänen toinen kätensä puristui tiukkaan nyrkkiin ja hengitys tiheentyi, näin selkeästi hänen kamppailevan vastaan halua iskeä hampaansa pehmeään ihooni. Tuijotin häntä lamaantuneena; en ollut varma pelkäsinkö vai olinko vain mykistynyt näkemästäni. Hän urahti mielihyvästä paksun punaisen nektarin valuessa alas hänen kurkustaan. Veri värjäsi hänen huulensa punaisiksi ja hänen silmiinsä syttyi uudenlainen hehku. Muistin joskus lukeneeni vampyyrien ekstaasista, jonka he kokivat juodessaan verta ja tarkkailessani Nathanielin eleitä, huomasin hänen tosiaan vaipuvan transsin kaltaiseen maistaessaan veren. Siemaisin shampanjaani käsi täristen ja hymyilin pienesti, en uskaltanut liikkua. Nathaniel käänsi lasittuneen hehkuvan katseensa minuun ja kumosi loput verestään kurkustaan alas. Hän täytti vielä kolme lasillista, kunnes oli juonut koko plasmapussin tyhjäksi. Hän keräsi tyhjän pussin ja verisen lasin pöydältä ja vei ne keittiöön. Takaisin tullessaan tuo hehku hänen silmistään oli sammunut ja hänen kasvonsa olivat jälleen normaalit; Hänen silmänsä olivat jälleen kirkkaat samettisen suklaan ruskeat ja silmänalusien tumma varjo oli lähes kokonaan poissa.

”Oletko kunnossa rakkaani?” Hän kysyi hiljaa ja istuutui takaisin tuoliinsa.
”Olen. Se oli... pelottavaa.” Henkäisin ja siemaisin lasini tyhjäksi.
”Anteeksi... Minä varoitin... Voin suorittaa ravitsemukseni tästä lähin privaatisti, en halua sinun pelkäävän. Varoitan edelleen kuitenkin, että olen peto; saalistaja, vaarallinen sinulle.” Hän vastasi ääni yhä hiljaisen pehmeänä.
”Olen kunnossa ihan totta. Ja minun puolestani voit syödä kanssani samaan aikaan, vaikka olenkin varuillani. Tiedän ettet koskaan satuttaisi minua.” Vastasin ja ojensin käteni kohti Nathanielin poskea. Hän nojasi avoimeen kämmeneeni sulkien silmänsä.
”Mmm...” Hän mumisi ja avasi silmänsä hymyillen. Hymyilin takaisin ja ojentauduin eteenpäin niin, että saatoin suudella hänen veren punaamia huuliaan; ne maistuivat lievästi suolaiselle.
”Mitäs sitten keksitään?” Kysyin kujeilevasti ja Nathaniel hymyili.
”Ajattelin, että voisimme lähteä Miamin yöhön. Täällä on kuitenkin 20 astetta lämmintä.” Hän vastasi sipaisten hiussuortuvan poskeltani.
”Kuulostaa hyvältä!” Hihkaisin innoissani ja laitoin poreammeen täyttymään vedellä. ”Ensin haluan kokeilla tätä ja sinä tulet mukaan.” Jatkoin ja vilahdin vaihtamaan bikinit ylleni.

Olimme niin korkealla, etten uskonut kenenkään näkevän meitä, mutta tunsin oloni mukavammaksi parvekealtaassa, kun minulla oli bikinit ylläni. Nathanielin ilme oli näkemisen arvoinen astellessani valkoisissa bikineissäni parvekkeelle. Hänen mielikseen olin päättänyt pukea nuo vanhat naruviritelmät ylleni ja hänen mittaileva katseensa kertoi paljon minun astuessani lämpimään veteen. Hän nojasi rennosti altaan reunaan marmorinen iho kiiltäen lämpimän veden syleilyssä. Mustissa uimahousuissaan hän näytti aivan mallilta tai huippu-urheilijalta, tosin yksikään malli tai urheilija ei vetänyt vertoja tuolle jumalaiselle olennolle kropassa eikä kasvoissa. Hänen kosteat tummat hiuksensa taipuivat hieman laineille ja ne olivat huolettomasti sekaisin. Ryömin hänen viereensä ja upotin käteni hänen hiuksiinsa. Hän avasi silmänsä ja hymyili jumalaista hymyään vetäen minut syliinsä. Suutelimme pitkään ja intohimoisesti, kunnes minun oli pakko haukkoa happea. Nathaniel nauroi ja nousi ammeesta. Katsoin häneen pettynyt ilme kasvoillani.

”Haen sinulle lisää shampanjaa.” Hän vastasi rauhoittelevasti ja asteli parvekkeen toiseen päähän shampanja-astialle.