Selvisimme liikenteeseen yhdentoista aikaan yöllä minun ollessa hieman hiprakassa shampanjasta, jota Nathaniel oli auliisti kaatanut lasiini edellisen tyhjennyttyä. Olin päättänyt pukea päälleni lyhyen farkkuminihameeni ja mustan halterneck-topin. Hiukseni olin jättänyt Nathanielin toivomuksesta auki. Katselin häntä vaivihkaa, kun astelimme kohti yökerhoa, jonne näkyi olevan ainakin 30 ihmisen jono. Hän vilkaisi minuun silmäkulmastaan ja hymyili itsekseen.
”Niin?” Hän kysyi kehräävän pehmeällä äänellä.
”Uhm, ei mitään. Söin sinua vain salaa silmilläni.” Vastasin hiljaa hihittäen.
”Ja pidit siitä mitä näit?” Hän kysyi vilkaisten minuun edelleen vinosti hymyillen.
”Kuten aina.” Vastasin ja hymyilin takaisin. Hän oli pukeutunut rentoihin farkkuihin ja mustaan paitapuseroon, jonka hihat oli kääritty ylös ja kaksi ylintä nappia jätetty auki. Hän näytti jumalaisen syötävältä ja tunsin kuinka liekki sisälläni heräsi jälleen eroon. Hän johdatti meidät jonon ohi nyökäten ovella seisovalle tummalle naiselle; nainen katsoi minua tarkasti ja nyökkäsi sitten takaisin. Astelimme suoraan baaritiskille ja Nathaniel tilasi minulle Bloody Maryn. En voinut irroittaa silmiäni hänestä.
Hetken päästä Nathaniel johdatti minut tanssilattialle ja kietoutui viileänä ympärilleni. Kiedoin käteni hänen kaulaansa ja painoin pääni hänen rintaansa vasten. Tunnistin kappaleen sanat selvästi:
--- I see my future when I look in your eyes
It took your love to make my heart come alive
Cos I lived my life believin' all love is blind
But everything about you is tellin' me this time
It's forever, this time I know and there's no doubt in my mind
Forever, until my life is thru, girl I'll be lovin' you forever...--- *
It took your love to make my heart come alive
Cos I lived my life believin' all love is blind
But everything about you is tellin' me this time
It's forever, this time I know and there's no doubt in my mind
Forever, until my life is thru, girl I'll be lovin' you forever...--- *
Huokasin syvään Nathanielin rutistaessa minua hellästi lähemmäs itseään. Nathaniel kuiskutti korvaani saaden minut punastumaan. Äkkiä hän veti minut mukanaan ulos yökerhosta ja johdatti rannalla seisovaan huvimajaan. Katsoin ällistyneenä, kun hän sytytti valkoiset lyhdyt huvimajan reunoilla ja henkäisin syvään nähdessäni valkoisilla tyynyillä peitetyn lattian ja matalan itämaisen pöydän, jolla odotti punainen samettirasia sekä hedelmäasetelma shampanjoineen. Käännyin hitaasti katsomaan Nathanielia, joka hymyili jumalaista hymyään.
”Astu sisään.” Hän sanoi samettisella äänellä ja johdatti minut istumaan tyynyille. Hän kaatoi minulle shampanjaa ja otti rasian käsiinsä. ”Bryce... Rakastan sinua enemmän kuin mitään koko olemassaolossani. Rakastuin sinuun heti ensisilmäyksellä. En halua elää ilman sinua.” Hän kehräsi ja hymyili jälleen.
Sitten hän ojensi rasian minulle kehoittaen minua avaamaan sen. Katsoin häneen ihmetellen ja nielaisin. Rasia oli liian suuri sisältääkseen sormuksen, mutta liian arvokkaan näköinen sisältääkseen muuta kuin koruja. Avasin rasian hitaasti ja esiin paljastui Cartierin Love Bracelet; 60-luvun versio keskiaikaisesta siveysvyöstä, jolla aviomies ilmoitti naisen kuuluvan hänelle. Ranneke oli kultainen ja siihen oli kaiverrettu taidokkaita kukkaköynnöksiä. Jokaisen kukan keskellä oli vihreä smaragdi. Henkäisin syvään osaamatta sanoa mitään, saatika irroittaa katsettani rannekorusta.
”Saanko auttaa sen paikalleen?” Hän kysyi hellästi ottaen korun käsiinsä.
”Tottakai... tämä...se... on kaunis...” Takeltelin yhä hämmentyneenä.
”Halusin osoittaa sinulle, että en aio lähteä luotasi ikinä. Rakastan sinua ikuisesti.” Hän vastasi ja ruuvasi rannekorun kiinnitysruuvit auki.
Koru koostui kahdesta osasta, jotka liitettiin yhteen pienten ruuvien avulla. Mukana tuli myös pienenpieni ruuvimeisseli, jolla ruuvit saattoi ruuvata kiinni rannekorun ollessa paikallaan. Ruuvimeisselin Nathaniel ripusti roikkumaan kaulalleen ohueen kultaketjuun. Koru oli ikuisesti paikallaan ranteessani muistuttamassa liitostamme ja Ntahaniel kantoi sen avainta kaulallaan. Olin sanaton. Sanojen puutteessa kiedoin käteni hänen kaulaansa ja suutelin ahnaasti hänen täydellisiä huuliaan. Hän henkäisi syvään ja kietoitui ympärilleni. Hitaasti hänen kätensä liukuivat toppini alle ja hänen huulensa etsiytyivät kaulalleni. Hetken päästä olinkin alaston Nathanielin napatessa minut syliinsä. Liekki sisälläni roihahti iloisesti hänen suudellessa rintojani. Nautinnon aallot vyöryivät ylitseni hänen työntyessä sisääni, parahdin mielihyvästä ja painauduin lähemmäksi. En välittänyt ympäristöstäni enää Nathanielin täyttäessä jälleen jokaisen aistini sopukan. Rakastelimme lyhtyjen hiipuessa meren kohistessa hiljaa taustalla.
Puettuamme ympäri majaa heitellyt vaatteemme takaisin päällemme ja syötyäni hedelmät, kävelimme rantahietikolla hiljaisuuden vallitessa nauttien toistemme läheisyydestä, kunnes Nathaniel äkkiä jäykistyi.
”Mitä nyt?” Kysyin puristaen hänen kättään.
”Täällä on vampyyri...tai kaksi.” Hän sanoi hiljaa tuijottaen pimeyteen.
”Tiedätkö ketä ne ovat?” Kysyin nielaisten. Pelkäsin John Jacobin astuvan varjoista minä hetkenä hyvänsä.
”En. En tunnista hajua.” Hän vastasi ja veti minut lähemmäs itseään. Pimeydestä kuului sähinää ja Nathanielin kurkusta kumpusi uhkaava murina. Hänen silmänsä muuttuivat jälleen mustiksi ja kasvot kivettyivät.
”Kas... Astor.” Sanoi terävä miesääni pimeydestä.
”Ja iltapalaa.” Toinen ääni, naiselle kuuluva, lisäsi.
”Hän on minun.” Nathaniel vastasi sähisten.
Äkkiä varjoista astui esiin kaksi kalpeaa hahmoa, joista toinen oli hoikka, mutta maskuliinisempi ja toinen selkeästi nainen. He liikkuivat sulavasti meitä kohti ja saatoin nähdä heidän silmiensä kiiluvan verenhimosta. Nainen oli pukeutunut mustaan pvc-asuun ja miehellä oli päällään musta samettitakki sekä mustat housut. Heidän molempien piirteet olivat veistetyt ja hiukset lähes valkoiset.
”Lumia, Daius.” Nathaniel sanoi äkkiä kireästi ja nyökkäsi tulijoille. Hän tiesi sittenkin keitä nuo pelottavat hahmot olivat.
”Arvasin, että tapaamme vielä nuori Astor.” Miespuolinen Daiukseksi nimetty sanoi.
”Enpä sanoisi tämän olevan miellyttävin yllätys.” Nathaniel totesi puristaen minua tiukasti itseään vasten.
”Olet näemmä löytänyt itsellesi lemmikin. Suonet maistiaiset?” Lumia kysyi silmäillen minua himokkaasti.
”En. Hän ei ole sitä varten.” Nathaniel vastasi viiltävästi tuijottaen naista uhkaavasti.
”Oh, et kai ole mennyt rakastumaan kuolevaiseen Nathaniel? Olet kuin luojasi. Kerrohan mitä John Jacobille kuuluu?” Daius kysyi teennäisen herttaisesti.
”En tiedä.” Nathaniel vastasi lyhyesti ja peruutti askeleen taaksepäin.
”Ette ole väleissä? Aijai Nathaniel, oletko suututtanut luojasi?” Lumia kysyi lipoen huuliaan.
”En. Suonette anteeksi, meillä on tekemistä.” Nathaniel tokaisi ja lähti kuljettamaan minua hotelliamme kohti.
Samassa vierelläni viuhahti hahmo, joka ilmestyi eteemme kuyin tyhjästä. Häijysti hymyillen Daius asteli meitä kohti silmäillen taaksemme ilmestynyttä Lumiaa. Heillä ei ollut aikomustakaan päästää meitä menemään. Tunsin paniikin hiipivän sisälläni, kun Nathaniel jännittyi ja hänen rinnastaan kumpusi uhkaava murina. Hän ei kuitenkaan voinut mitään, kun Lumia kahlitsi minut maahan ja Daius paiskasi hänet rysähtäen päin palmua. Näin Nathanielin katseen muuttuvan paniikinomaiseksi; hän pelkäsi puolestani. Lumian kylmät kädet sivelivät poskeani hänen istuessaan päälläni kuin kivi kahliten minut hiekkaan. Hänen huulensa sivelivät kaulaani ja ennenkuin ehdin päästää ääntäkään hän upotti terävät hampaansa sykkivään valtimooni. Kirkaisin kauhusta ja menetin samantien tajuntani.
Avasin heikosti silmäni ja tunsin kuinka minua palelsi. En voinut liikkua. Räpyttelin silmiäni paniikissa, kunnes tunsin tutut tyynnyttelevät viileät kädet ympärilläni.
”Shh... älä liiku, olen tässä.” Nathanielin pehmeä ääni kuiskasi korvaani.
”Nathaniel... missä...kuolenko minä?” Kysyin hiljaa yrittäen vetää henkeä.
”Rakas...Anna anteeksi..” Hän sanoi hiljaa ja suuteli kuivia huuliani. Hiljaisuuden vallitessa tärisin kylmästä ja tunsin kouristelevani hallitsemattomasti. Nathaniel ei kuitenkaan päästänyt irti, vaan tuijotti minua toivoton ilme kasvoillaan hokien anteeksipyyntöään. Halusin huutaa rakastavani häntä ikuisesti, halusin hänen tekevän minusta kuolemattoman, mutten kyennyt muodostamaan ääntä. Hitaasti vaivuin pimeään tyhjyyteen Nathanielin äänen soidessa korvissani. ”Hyvästi rakas,” ajattelin toivoen äänettömän kuiskaukseni kantavan hänen ajatuksiinsa.
Äkkiä tunsin kipua ja kirkaisin ääneen. Nathanielin katse nauliutui minuun ja jotain suolaista valui huuliani pitkin. Lipaisin huuliani ja tunsin, kuinka kurkkuani poltti. Huulilleni painautui jotain viileää ja yritin tarttua siihen käsilläni vimmatusti täristen. Tuo suolainen tuoksu täytti kaikki aistini ja tunsin kuinka päässäni pyöri. Vajosin euforiseen tyhjyyteen repien huuliani vasten painettua kävivartta yhä lähemmäs. Äkkiä tajuntani kirkastui ja ymmärsin mitä oli tapahtunut; olin herännyt ikuisuuteen. Ikuisuuteni alkoi tästä eikä minun tarvinnut kohdata sitä yksin.
.THE END.
________________________________________
________________________________________
* Kiss: Forever, albumilta Sonic Boom
A/N: Kaikki hyvä loppuu aikanaan. Jostain syystä tämä nyt meni näin, loppui ideat ja alkoi menemään toistoksi. Joten päätin tehdä lyhyen, traagisen, mutta onnellisen (?) lopun tälle jutulle. Ehkä joskus lisää Nathanielia. ;) Jatkamme edelleen satuilua muissa merkeissä.
A/N: Kaikki hyvä loppuu aikanaan. Jostain syystä tämä nyt meni näin, loppui ideat ja alkoi menemään toistoksi. Joten päätin tehdä lyhyen, traagisen, mutta onnellisen (?) lopun tälle jutulle. Ehkä joskus lisää Nathanielia. ;) Jatkamme edelleen satuilua muissa merkeissä.
