Secret - inspired by: mr. A. Levine -

Maroon5:n biisi ja Adam Levinen innoittama tarinantynkä...
Girl gotta dream, right?

*******

Secret

Kalpea aurinko paistoi suoraan ikkunasta lakanoiden sekamelskaan, josta pilkistivät tatuoitu käsi ja pörröinen pää. Tuo Los Angelesin hienostoalueella sijaitseva kattohuoneisto oli kuin pommin jäljiltä; juhliminen teki joskus hallaa sisustukselle. Vanhan puhelimen ääni pärähti soimaan yöpöydällä lojuvasta puhelimesta ja tuo tatuoitu käsi kahmaisi puhelimen peittojen sekaan.
”Joo?!” Ääni ärähti puhelimeen. ”Uhm, selvä, käy...” Ääni jatkoi ja huokasi sitten. Hitaasti peitot liukuivat syrjään ja seasta erkani hahmo ilman rihman keirtämää. Tatuoinnit jatkuivat rintalastan alle peittäen myös solisluut. Nautinnollisesti venytellen tuo hoikka mieshahmo asteli viileiden marmorilaattojen poikki kohti suuria ikkunoita, joista näki suoraan Hollywood-kukkulalle. Puhelin pärähti uudestaan.
”Adam.” Mies vastasi tällä kertaa. Kuunneltuaan hetken vastapuolen sanomaa hän rykäisi ja vastasi sitten ”Merra Mulligan... Me emme tee keikkoja tässä kuussa... Ja en välitä oikeastaan helvettiäkään paljonko maksaisitte; olen lomalla!” Hän äyskäisi ja sulki puhelimen. Sekaisia hiuksiaan haroen hän asteli kylpyhuoneeseensa suoraan suihkun alle.

Aamun pöhnäisen olon kaikottua Adam tunsi olonsa ehkä pirteämmäksi, jos näin voi krapula-aamuina sanoa. Hän mietti mielessään edellisillan tapahtumia; sitä punapäistä naista, joka oli päätynyt hänen sänkyynsä yöksi ja kadonnut sitten aamun ensi tunteina. Tuo nainen oli kummitellut hänen mielessään koko aamun. Hän muisti tuon vaniljaisen tuoksun naisen iholla sekä jääpalat, jotka sulivat vanana hänen vatsaansa pitkin alas  herkulliselle lantiolle. Yö oli kestänyt ikuisuuden, josta herääminen oli aiheuttanut krapulaakin kammottavamman ärtymyksen. Tuo nainen oli kiemurrellut hänen allaan  ja voihkinut suloisesti mielihyvästä hänen painautuessa syvälle kosteisiin sopukoihin yhä uudestaan ja uudestaan.  Jokainen kosketus sai Adamin ihon kihelmöimään eikä noiden kosketusten ajatteleminen saanut häntä yhtään sen rauhallisemmaksi. Yö oli päättynyt siihen, että nainen oli istunut hajareisin hänen päällään sitoen ensin hänen kätensä pään yläpuolelle silkkihuivilla ja laskeutuen sen jälkeen kiusaamaan häntä taitavalla kielellään. Ei helvetti; päivästä ei tulisi helppo eikä yöllinen seikkailu unohtuisi edes brunssilla, brunssilla, jonne tulisi hänen tyttöystävänsä. Niin, hän ei voinut mitään libidolleen, joka heräsi henkiin samaan tahtiin kuin hänen nivusensa kiristyivät seksin ajattelemisesta. Jane ei antaisi koskaan anteeksi, jos hän saisi tietää. Adam ei ollut varma pitäisikö hänen kertoa ja lopettaa suhde vai olla hiljaa ja fantasioida. Kaapaten kahvikupin täyteen tuoretta vastajauhettua brasialaista paahtoa hän tassutteli keittiön halki olohuoneeseen rojahtaen höyryävä muki kädessään violetille sohvalleen. ”Olen niin kusessa...” Hän huokasi ääneen.  Keräten itsensä sohvalta hän asteli vaatehuoneeseensa vetäen jalkaansa joogahousut; jooga parantaisi olon ja veisi ajatukset muualle.

Kolme tuntia myöhemmin hän asteli kuluneissa farkuissaan ja mustassa t-paidassaan aurinkolasit silmillä pitkin bulevardia kohti heidän brunssipaikkaansa. Taikoen kasvoilleen rennon hymyn hän tarttui ovenkahvaan ja astui sisään. Jane istui ikkunan ääressä ja hymyili Adamin nähdessään.
”Hei...” Jane henkäisi ja hänen jaloissaan makaava kultainen noutaja nousi häntäänsä heiluttaen seisomaan.
”Frankie.” Adam hymyili rapsuttaen koiraa leuan alta. Frankie oli Adamin koira, mutta hoidossa Janella hänen ollessa keikoilla tai muuten estynyt pitämään koirasta huolta. Adam kuitenkin rakasti Frankieta täydestä sydämestään. Istuutuessaa alas hän nosti katseensa Janen kasvoihin. Nainen hymyili aurinkoisesti saaden Adamin mielen kirkastumaan; ehkä hän olisi hiljaa ja kantaisi syyllisyytensä yksin ja ylpeästi; Jane ei ollut tehnyt mitään väärin.

Kaksi viikkoa myöhemmin...
Odotetusta lomasta oli tullut lyhyempi kuin Adam oli kuvitellut. Istuessaan jälleen lentokoneessa nokka kohti New Yorkia, hän mietti elämäänsä. Tuo punapäinen nainen oli edelleen hänen unissaan, hänen päässään Janenkin läsnäollessa. Ehkä heidän tiensä oli tullut päähänsä ja uusi lehti kirjasta oli avattava? Huokaisten hän nojautui syvemmälle penkkiinsä raapustaen sanoituksia mustaan kirjaansa; ainakin olotilasta syntyi valtavasti tekstiä jossei muuta.
”Yo, Adam!” James hihkaisi käytävän toiselta puolelta.
”Huh?” Adam hätkähti ajatuksistaan.
”Kaikki ok? Ajateltiin juhlistaa kesäloman päätöstä klubilla tänään, oletko mukana?” James jatkoi rypistäen kulmiaan huolestuneesti.
”Joo, olen. Kuulostaa itseasiassa helvetin hyvältä. Kesäloman lopulle, otetaan sille!” Adam hihkaisi kumoten siemailemansa Jack Daniel'sin kerralla kurkustaan alas. Oli hyvin poikkeuksellista nähdä hänen juovan lentokoneessa, mutta jostain syystä olotila oli vaatinut lasillista.

John F. Kennedyn kenttä oli pakattu ihmisistä ja ennenkaikkea kirkuvista faneista. Ystävällisesti Adam pysähtyi kuvauttamaan itsensä muutaman kirkuvan naispuolisen fanin kanssa jakaen muutaman nimikirjoituksen. Kättään heilauttaen ja hymyään väläyttäen hän jatkoi turvamiesten johdattamana hallin halki kohti heidän bussiaan. Oli aika suunnistaa kohti Rockefeller Centeriä ja New Yorkin yöelämää. Keikan ajattelu sai hänen ajatuksensa kerrankin pois mieltä painaneesta henkilöstä, vaikkakin tuo paine oli kaikkea muuta kuin epämiellyttävä. Astuessaan lavalle neonvalojen loisteessa Adam tunsi jälleen elävänsä. Ensimmäiset tahdit iskeytyivät hänen tajuntaansa tuhatpäisen yleisön kirkuessa.

”...This love has taken it's toll on me
She said goodbye too many times before
And her heart is breaking in front of me
I have no choice 'cause I won't say goodbye anymore..”
Hymyillen hän jatkoi lauluaan katseen vaeltaessa yleisössä. Äkkiä hänen silmänsä iskeytyivät johonkin tuttuun spottien valaistessa yleisöä; punaiset hiukset ja vino hymy. Hänen sydämensä jätti lyönnin väliin.

”Watch the sunrise
Say your goodbyes
Off we go
Some conversation
No contemplation
Hit the road

Car overheats
Jump out of my seat
On the side of the highway, baby
Our road is long
Your hold is strong
Please don't ever let it go, oh no

Kertosäkeen alkaessa hän lukitsi katseensa tuon naisen kanssa, jonka vihreiden silmien palo porautui hänen katseeseensa. Hitaasti hän irrotti mikrofonin telineestään ja asteli lavan reunalle ojentaen kätensä. Turvamiehet luovivat yleisöjoukon halki naista kohti ja keinuvin askelin tämä asteli yleisön halki kohti Adamia. Hän tarttui epäröimättä Adamia kädestä ja tämä veti hänet ylös lavalle irrottamatta katsettaan hänen silmistään. Siinä he seisoivat katseet lukkiutuneena toisiinsa Adamin yhä laulaessa:

I know I don't know you
But I want you so bad
Everyone has a secret
But can they keep it
Oh, no they can't

Driving fast now
Don't think I know how to go slow
Where you at now
I feel around
There you are

Seuraavan säkeen alkaessa yleisö kuohahti Adamin laskeutuessa polvilleen naisen eteen. Nainen hymyili pujottaen sormensa hänen hiuksiinsa.

Cool these engines
Calm these jets
I ask you, "How hot can it get?"
As you wipe off beads of sweat
Slowly, you say, "I'm not there yet"

I know I don't know you
But I want you so bad
Everyone has a secret
But can they keep it
Oh, no they can't

I know I don't know you
But I want you so bad
Everyone has a secret
But can they keep it
Oh, no they can't

Harvoin Adam menetti ajantajun lavalla, mutta sinä hetkennä seistessään otsat vastakkain hän unohti ajan ja paikan. Nyt hän tiesi; Jane olisi historiaa.

Keikan jälkeen Adam löysi itsensä vessasta kietoutuneena tuohon huumaavaan punapäiseen viettelijättäreen. Hikisinä huohottaen hän kiskoi naisen topin tämän pään yli nipistäen hampaillaan tämän kaulaa. Nainen kehräsi mielihyvästä. Jos joskus oli uskominen taivaaseen; se oli tässä ja nyt.

Raven's Inn

In the foggy dew there's an inn

The Raven as a host
Welcoming you all
Stay for a while
Have a pie, have pint
Enjoy the wooden fire

In the foggy dew there's a cottage
The Raven as a dweller
Knock the door
Your blood will stain
The same you will never be
Here is the key to immortality

In the foggy dew there's nothing
The Raven is silent
It's carved in a stone
The name
With blood.