Viikingin viemää (True Blood-fanfic)

TrueBlood -fanfic, starring Sookie, Bill ja vähän myös Eric (<3) Ensimmäisiä ficcejäni...

_______

Viikingin viemää

Maatessaan Sookien makuukamarin hämärässä Bilillä oli aikaa miettiä, häntä vitutti. Vampyyreilla aikaa oli liikaakin ja miettiminen oli joskus tuskallista, kuten nyt. Kukaan ei voinut käsittää kuinka vampyyrien hierarkia toimi ja siksi voimattomuus asian edessä sai hänet näkemään punaista. Hän oli tilanteessa altavastaaja, vanhemman ja Alue viiden käskynhaltija Northmanin edessä hän oli juurikin se voimaton sätkynukke, joka tekisi mitä herra sheriffi käskisi. Pelkkä Ericin ajatteleminen aiheutti hänessä väkivaltaisia ajatuksia, joista muutama oli jo toteutunut Sookien huonekaluihin.

Aiemmin illalla Sookien päästyä töistä Bill oli vienyt hänet illalliselle ja yrittänyt tehdä kaikkensa, jotta ilta olisi romanttinen. Hän oli kuitenkin epäonnistunut, sillä Sookien ajatukset tuntuivat pyörivän liikaa sheriffissä, joka kuului ehdottomasti Billin mustalle listalle. Eric ja hänen tuhat vuotiset kykynsä. Koko helvetin illan hän oli saanut kuunnella Sookien vuodatusta kuinka Eric oli pelastanut hänen henkensä ja kuinka hän oli kiitollisuuden velassa tuolla pitkän huiskealle vampyyrille. Eric Northman, ikuinen piikki Billin lihassa. Illallisen jälkeen he olivat tulleet Sookien talolle ja katselleet elokuvan, jonka jälkeen Bill oli houkutellut Sookien kanssaan lakanoiden väliin. He olivat nauttimassa toisistaan, kun Sookie oli lauetessaan parkaissut jotain, joka nyt vaivasi Billin mieltä. Ajatuksissaan hän palasi takaisin tuohon kiihkeään hetkeen ja hänen kätensä puristautuivat nyrkkiin.

----

”Sookie... Riisu tuo mekko, haluan nähdä sinut ilman sitä.” Bill kehräsi Sookien korvaan, saaden tämän värähtämään.

”Voi Bill...” Sookie huokaisi ja avasi valkoisen kesämekkonsa olkainnyörit. Salamana Billin kädet eksyivät hänen täyteläisille rinnoilleen vaeltaen edelleen alaspäin kohti houkuttelevia lanteita. Ilman täytti suloisen makea tuoksu; Sookien iho, hänen naisentuoksunsa. Bill paljasti hampaansa. Mitään sanomatta hän kiepautti tuon herkullisen naisen ympäri ja nosti hänet syliinsä ja laski sängylle. Hitaasti hän riisui paitansa ja hankkiutui eroon housuistaan. Samassa hänen ilmeensä muuttui; Sookie näkyi ajatuksissaan olevan muualla kuin tässä hetkessä. Päätään puistaen Bill karkoitti ajatuksen mielestään ja ryömi Sookien jalkojen väliin. Hitaasti hän siirtyi huulillaan Sookien reisiä pitkin yhä ylemmäs ja ylemmäs hipaistakseen kielellään tuota herkullista aukkoa. Sookie huokaisi ja jännittyi. Samassa Bill iski hampaansa hänen sisäreiteensä maistaen tuon makean nektarin ja haistaen suolaisen tuoksun Sookien märästä sisimmästä. Hän työnsi kaksi sormeaan sisälle lämpimänä ja kosteana sykkivään kukkaan, joka veti häntä puoleensa. Hän aloitti hitaan liikkeen sormillaan, liuttaen niitä sisään ja ulos. Sookien selkä taittui kaarelle ja hänen huuliltaan pääsi parkaisu.

”Voi pyhä luoja, Eric... Ota minut, ota minut nyt!” Bill kohotti päätään, oliko hän kuullut oikein? Helvetin Eric? Kuvitteliko Sookie olevansa sängyssä tuon ylimielisen ja kusipäisen vampyyrisheriffin kanssa? Hän lamaantui täysin ja Sookie nosti päätään. Mitään sanomatta Bill vetäytyi Sookien jalkojen välistä ja sujahti tämän viereen sängylle.

”Olet väsynyt, nuku.” Hän tokaisi hieman ärsyyntyneenä. Sookie katsoi häntä hetken, mutta ei sanonut mitään, vaan käpertyi raukeana peiton alle nukahtaen miltei heti.

---

Nyt Sookie nukkui selällään käsi pään yläpuolella paljastaen kaksi täydellistä kumpua, jotka houkuttivat Billiä iskemään hampaat niiden valkoiseen virheettömään ihoon, joka kimmelsi kuun valossa. Samassa Sookie kuitenkin liikahti ja voihkaisi ääneen.

”Luojan kiitos, että tulit Eric... haluan sinua.” Sookie mumisi ja Bill jähmettyi. Väkivaltaiset ajatukset täyttivät hänen päänsä; hänen teki mieli kuristaa tuo nainen. Sookie oli hänen ja vain ja ainoastaan hänen ja nyt hän uneksi Ericistä. Eric oli kaikella tapaa täydellinen; seksikäs, vaarallinen ja vahva, jokaisen naisen unelma, myös Sookien. Hitaasti Bill nousi ylös ja puki housut jalkaansa. Hän nappasi paitansa lattialta ja kiisi alakertaan ja ovesta ulos. Ulkona hän iski nyrkkinsä läheiseen puuhun, joka rusahti ja rojahti lopulta pitkin pituuttaan Sookien talon pihamaalle. Bill oli raivostunut, pettynyt ja vaarallinen. Hän tappaisi Ericin, hän tappaisi Sookien, mutta hän ei voinut tehdä sitä vielä, sillä Eric vaistoaisi Sookien olevan vaarassa; Sookie oli mennyt juomaan Ericin verta. Turhautuneena Bill karjui yöhön, hän huusi ja kirosi ja toivoi, että ääni kantaisi tuon vaalean vampyyrin korviin. Hän ei kuitenkaan nähnyt Sookieta, joka seisoi sanaakaan sanomatta kuistilla Ericin seistessä vain muutaman askeleen päässä hänestä. Hänen toiveensa oli juuri toteutunut.