A/N Täysin omaa tuotantoa, kiitos ja kumarrus suurille innoittajilleni; kaikille niille kirjailijoille jotka viidyttivät ahdistusta täynnä olevia hetkiäni kesän aikana, Jotain uutta siis... Vanhakin jatkuu, jossain vaiheessa.
_____________________________________________________
Life Of Sophie - prologi
Ilmastointi oli jälleen rikki. Sophie nousi hitaasti nuhjuiselta sohvaltaan ylös ja raahusti avaamaan vaatimattoman asuntonsa ikkunan. Kalifornia oli mukava paikka asua, mutta ilmasto ei ollut kesäisin Sophien mieltymyksien mukainen. Pohjois-Dakotassa opiskellessaan hän sentään sai viettää kunnon talvea ja kesäkin oli siedettävämpi. Huokaisten hän avasi ikkunan nauttien pienestä tuulenvireestä, joka vilvoitti hänen nihkeää ihoaan. Hänen 35 neliöinen kymmenennessä kerroksessa sijaitseva asuntonsa Burroughin laitamilla oli vaatimaton ja vanha. Hän oli yrittänyt tehdä siitä kodin tuntuisen lämpimillä väreillä. Asunnon huonetta hallitsi ruosteenruskea pehmeä matto, jonka keskellä sijaitsi hieman kolhiintunut kahvipöytä. Nuhjuisen ruskean sohvansa Sophie oli hankkinut kierrätyskeskuksesta. Pehmeä takorautapäätyinen vuode mahtui juuri ja juuri asunnon makuusyvennykseen ja seinälle hän oli ripustanut kauniin maisemajulisteen muistuttamaan häntä kotiseudusta. Asunnon pienessä keittokomerossa mahtui puuhailemaan kahden levyn hellalla juuri ja juuri yksi ihminen. Jääkaappi piti normaalia äänekkäämpää hurinaa ja vesihana oli hyvin vanhanaikainen erillise hanoineen. Kylpyhuoneessa oli pieni suihkukaappi ja vanha pesukone, jonka hänen huonetoverinsa oli lahjoittanut hänen mukaansa opiskelujen päätyttyä. Sophie oli valmistunut kymmenen parhaimman joukossa englannin kielisen kirallisuuden osastolta. Nuoresta iästään huolimatta hän oli valmis kirjastonhoitaja ja kirjallisuudentuntija. Opiskelu oli vienyt häneltä kolmisen vuotta ja vaatinut veronsa; hänellä oli Burroughissa vain yksi ystävä, loput olivat jääneet Dakotaan, jos heitä ystäviksi saattoi kutsuakaan.
Kirjaston palkalla Sophie sai maksettua vuokransa ja sähkölaskun, mutta loppukuusta hän laski pennosensa tarkkaan. Keittokomeron hyllyllä keikkuva vanha hillopurkki oli täynnä seteleitä; suurimmaksi osaksi dollarin arvoisia. Sophie nappasi purkin hyllyltä ja levitti sisällön kahvipöydälleen; 22 dollaria ja 30 senttiä ja sen pitäisi riittää viikoksi. Huokaisten hän keräsi sisällön takaisin purkkiin ja asteli kylpyhuoneeseen. Hän nosti katseensa peiliin, josta häntä tuijottivat kapeat ja sirot kasvot ruskeine silmineen ja vaaleine hiuksineen. Hänen toinen silmänsä oli hieman pienempi kuin toinen ja suu hieman epäsuhtainen. Jonkin asteikon mukaan hän oli kaunis, mutta peilikuva kertoi totuuden: tavallinen, liian tavallinen. Hän ei koskaan käyttänyt meikkiä; ripsiväri ja huulikiilto kuuluivat meikkipussin arsenaaliin ja hänen mustasankaiset silmälasinsa kehystivät hänen kasvojaan ja piilottivat stressin ja väsymyksen merkit silmien alta. Sophie ei ollut pitkä, mutta siron luustonsa hän oli perinyt äidiltään ja hän käyttikin mielellään korkokenkiä korvatakseen puuttuvat sentit pituudestaan.
Huuhdeltuaan kasvonsa hän asteli vaatekaapilleen ja kaivoi esiin kevyen vaaleanharmaan kesämekkonsa ja tummanharmaan neuletakkinsa. Asu oli sopivan kevyt, mutta tarpeeksi lämmin kirjaston ilmastoidussa hallissa. Kahdenkymmenen minuutin kuluttua hän asteli jo Burroughin kaduilla päämääränään kirjasto. Luvassa olisi inventaariopäivä, joten lounastauko jäisi hyvin lyhyeen ja kotiin pääsisi vasta iltamyöhällä. Astellessaan kirjaston katosta kohti Sophie huomasi mustan tummalasisen Hummerin pysäköitynä aivan kirjastoa vastapäätä. Samassa auton ovesta astui ulos pitkä ja harteikas mieshahmo, joka pälyili ympärilleen. Nopeasti Sophie kiiruhti ovelle näpräten vapisevin käsin oven auki ja pujahti sisään; hän ei halunnut jäädä tekemään lähempää tuttavuutta tuon uhkaavan hahmon kanssa. Sälekaihtimen raosta hän katsoi kuinka mies asteli tien yli jatkaen kirjaston ohi. Hän oli ainakin 195 senttiä pitkä ja kaikesta päätellen erittäin lihaksikas, hänen tummat, hieman viininpunaiset olalle ulottuvat hiuksensa aaltoilivat kasvojen ympärillä. Nenä oli suora ja leuka hyvin vahva. Yllään hänellä oli pitkä musta takki ja jalassa mustat farkut sekä maihinnousukengät. Enempää Sophie ei ehtinyt nähdä sillä hänen pomonsa herra Bannister astui samalla hetkellä ovesta sisään luoden häneen terävän katseen.
”Huomenta J.K.” Sophie toivotti ja asteli henkilökunnan huoneeseen keittämään teetä. Herra Bannister ei sanonut mitään, mutta seurasi kuitenkin Sophieta huoneeseen.
”Maryann laittoi mukaan skonsseja.” Hän sanoi ja nakkasi paperipussin pöydälle. Sophie hymyili ja kaivoi esille kaksi teekuppia.
0 comments:
Post a Comment